sunnuntai 18. joulukuuta 2016

KOLMAS KERTA TODEN SANOO!

Heipähei kaikille pitkästä aikaan! Perustin vähän aikaa sitten sen uuden toisen blogin, mutta en nyt tiedä tuliko siitä mitään. Mun elämässä oli käymässä sellainen myllerrys, että en vaan osannut kirjoitella mitään. On ollut hyviä ja huonoja hetkiä, nauruja ja kyyneleitä. On se vieläkin vähän meneillä, mutta oon nyt päättänyt jatkaa elämässä eteenpäin. Ja sen takia ehkä palasin nyt tänne kirjoittamaan. En ilennyt enää mennä takaisin siihen vanhimpaa kun kerran lähdin pois. Aukaisin kuitenkin samalla osoitteella uuden. Yritän taiteilla jonkun sivun siitä vanhasta tai jotain, että ne tekstit olisivat vielä luettavana. Nyt tosiaan kirjoitan puhelimella, koska mun tietsikan netissä on ollut jotain häikkää pari päivää. En siis ole päässyt nyt muokkailemaan kunnolla mitään ulkoasujakaan tai muuta. Täytyy viedä Elisan liikkeeseen huomenna.

Syy miksi palasin, niin mulla on ihan sikana asiaa. En oikeestaan tiedä haluanko niitä edes kaikille jakaa, mutta pidän jostain syystä tästä kirjoittamisesta. Välillä voi tulla pidempiä taukoja ja välillä lyhyempiä. Kirjoitan fiiliksen pohjalta. Ihan sama lukeeko tätä edes kukaan. Ei tämän tarkoitus ole olla mikään Suomen suosituin blogi ja jos joku näkee jotain huonoa, niin ei tarvitse avata koko sivua. En varmastikaan ole kaikista jutuista samaa mieltä kaikkien kanssa ja hyvä niin.

Nyt mulla on sydämmen päällä tosi paljon kaikkea. En ehkä uskalla kertoa niistä ihan tässä ekassa postauksessa vielä vaikka mieli tekisi. Uskon, että mun juttuihin pystyy jonkun verran samaistumaan. Tällä hetkellä mun fiilikset on vähän haikeat, mutta toisaaltaan vapautuneet. Ja se vapautunut on ehkä se juttu mikä sai mun taas tänne palaamaan. Haluun kertoa tästäkin erillisen jutun. Nimittäin ikinä ei saisi olla niin, että lopettaisi jonkun jutun josta pitää jonkun toisen takia. Ja yksi syy tähän mun blogihiljaisuuteen onkin toinen ihminen. Ja tietysti sitten on ne ihan luonnollisetkin jutut, kuten kiire tai ettei keksi mitään kirjoittamista.

Mä ajattelen niin, että kun me eletään tässä elämässä, niin kaikilla on tarkoituksensa (oon sanonut ainakin tuhat kertaa). Välillä jotkut jutut sattuu enemmän kuin toiset, mutta niistä oppii ja ne tekee seuraavasta vielä paremman. Näin yritän ajatella, vaikka ei aina itsestäkään tunnu siltä. Mulla on tällä hetkellä tunnemyrsky päässä ja voisin varmaan kirjoitella loputtomiin. Parempi kuitenkin vähän hillitä itseäni, että jaksatte lukea. Kerron enemmän sitten toisissa postauksissa. Haluan nyt ennen kaikkea tämän jutun taas käyntiin ja tällä hetkellä on oikeestaan aika varma olo tästä. Toivottavasti vaan saisin nyt pian tuon netin toimimaan, että pääsisin oikein kunnolla kirjoittelemaan. Hitto just mun tuuria, että kaikki paikat hajoaa silloin kun niitä eniten tarvitsee! Kaikki ei aina mene ihan niin rasvatusti, varsinkin kun on minä kyseessä.


PUSI!!! 💜💜💜



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti