sunnuntai 25. joulukuuta 2016

SIELUNKUMPPANI?

Mä oon miettinyt tässä viime aikoina vähän kaikenlaista ihmissuhdejuttua. Kun tuli joulu, niin olin sinkku. Tällä kertaa mua vähän ärsytti se aluksi, mutta sitten ei kuitenkaan. Siihen oli vähän syitä... Virallisesti sinkku oon kuitenkin ollut aika pitkää. Syy ei kuitenkaan ole se, että esim. ei olisi ketään tarjolla. Mua ärsyttää ihan sikana, jos joku sanoo esimerkiksi, että "Siinähän olisi sulle hyvä poikaystävä." "Ota siitä mies." tai vastaavaa. Kyllä mä itse tiedän millon oon ihastunut ja millon en. Ja jos se on joku perusjannu, joka on kaikin puolin täydellinen poikaystävä ja vielä kunnollinen, niin ei kiinnosta. Ihmisellä on luonnollinen tarve seurustella ja etsiä kumppania. Mä en kuitenkaan oo  mikään seurustelemisen ilosta seurustelija. Jos olisin sellainen, niin olisin varmaan koko ajan jonkinlaisessa parisuhteessa. En kuitenkaan jaksa katsoa ketään sellaista ihan ok -tyyppiä. Ja sillä ihan ok -tyypillä oikeesti voi olla melkein kaikki kunnossa taloudesta ulkonäköön tai mihin tahansa. Yhdessä vaihteessa olin varma, että haluan jonkun rikkaan miehen. Mutta jos se olisi mun ainoa vaatimus, niin olisin jo rikkaissa naimisissa.


Tiedän myös sen tunteen, jos joku oikeesti sytyttää. En ihastu kovin helposti. Oon enemmän sellainen, että ihastun kunnolla kuin, että ihastuisin useasti ja vähän. Luin jotain juttuja netistä ja jostain pomppasi esiin sana "sielunkumppani". Tiesin mitä se tarkoittaa, mutta laitoin silti Googleen ja sieltä tuli vaikka millaisia määritelmiä! Kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa tutkia. Mun on nimittäin pakko sanoa, että tunnistin niistä kyllä aika paljon. Luulen, että oon saattanut kohdata jonkinlaisen sielunkumppanin tai ehkä kaksi (en ole varma toisesta). Mutta ei enempää eikä siitä nyt sen enempää. Mutta tää on se juttu!! En nimittäin ehkä etsi niinkään normaalia parisuhdetta vaan etsin mielummin tuollaista sielunkumppania. Tottakai haluisin seurustella, mutta jos sitä ei ole, niin olen mielummin omassa seurassani. Haluan mielummin kehittää itseäni ja tehdä juttuja joista tykkään. Olisipa ikävää jakaa jutut jonkun sellaisen kanssa kellä on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet. Ja oon myös huomannut, että mulla on tosi tärkeää, että mies inspiroi mua jollain tavalla. Se voi tapahtua tiedostamattomasti tai tietoisesti, mutta kuitenkin. En tiedä luokittelenko itseäni ihan normaaliksi, mutta sen takia tämä sielunkumppanin etsiminen on välillä vähän vaikeaa, koska sekään ei voi olla millään tavalla normaali. 😁 En oikeestaan jaksaisi katsoa ketään ihan normaalia, kun itsekin olen vähän omalaatuinen. 👽 Oon kuitenkin onneksi vielä suhteellisen nuori ja mitä tahansa voi tapahtua elämässä. Välillä ajattelen, että olenko edes valmis kunnon parisuhteeseen. Miellään kuitenkin esimerkiksi asuisin jonkun kanssa, joten uskon, että oon valmis sitten kun se oikea kävelee vastaan. Ja se kävelee vastaan silloin kun oon oikeesti valmis! Sitä odotellessa! 😍❤️👸🏼 Kyllä se jostain vielä pöllähtää!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti